Omaisuuden osituksessa puretaan aviopuolisoiden välillä avioliiton kestäessä vallitseva aviovarallisuussuhde. Ositus tulee toimitettavaksi avioliiton purkauduttua joko toisen puolison kuoleman tai avioeron johdosta. Toisen puolison kuoleman jälkeen osituksen osapuolina ovat eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison oikeudenomistajat – avioerotilanteessa luonnollisesti aviopuolisot. Silloin kun aviopuolisoilla on täysin avio-oikeuden poissulkeva avioehto, tulee toimitettavaksi ainoastaan omaisuuden erottelu.

Oikeus vaatia ositusta on em. osapuolilla. Ositus voidaan toteuttaa osapuolten kesken sopimusosituksena tai tuomioistuimen jommankumman ositusosapuolen hakemuksesta määräämän pesänjakajan toimittamana toimitusosituksena. Avioeron johdosta toimitettava ositus voi perustua osapuolten jo avioliiton aikana tekemään sopimukseen avioeron varalta. Sopimus on kuitenkin vahvistettava ositusperusteen syntymisen jälkeen.

Ositus jakaantuu laskennalliseen ja reaaliseen vaiheeseen. Laskennallisessa vaiheessa selvitetään avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö. Kummankin puolison avio-oikeusosuus on puolet aviopuolisoiden yhteen lasketun omaisuuden säästöstä ja se osoittaa, kuinka paljon kummallekin puolisolle on laskennallisesti tultava omaisuutta. Enemmän omistava puoliso on velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan vähemmän omistavalle puolisolle ns. tasinkona. Leski ei kuitenkaan ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison oikeudenomistajille (ns. tasinkoprivilegi). Tasingon määrä on avio-osuuden ja vähemmän omistavan puolison omaisuuden erotus. Osituksen reaalinen puoli sisältää tasingon suorittamisen ja omaisuuden mahdollisen myynnin. Lisäksi puolisoiden yhteinen omaisuus on jaettava, jos jompikumpi puoliso sitä vaatii.

Tasingon määrään voi vaikuttaa puolisoiden välisessä osituksessa huomioon otettava päältäpäin erottaminen. Kummallakin puolisoilla on oikeus osituksessa päältäpäin erottaa itselleen hänelle kuuluvia vaatteita ja muita esineitä, jotka on tarkoitettu hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä. Tasingon maksuun velvollinen puoliso saa itse määrätä sen omaisuuserän, jolla hän tasingon suorittaa. Hänellä on myös oikeus suorittaa tasinko pesän ulkopuolisilla varoilla.

Puolison kuoleman jälkeen varat ja velat luetellaan perukirjassa, johon myös osituksen suorittaminen tavallisesti merkitään. Sopimusjaosta laaditaan osituskirja. Toimitusosituksessa pesänjakajan on pyrittävä saamaan sovinto osapuolten välille. Jollei sovintoa synny, pesänjakaja ratkaisee päätöksellään puolisoiden omaisuuden jaon.

Puolisoiden omaisuus luetteloidaan ositusperusteen syntyhetken mukaan, mutta se arvostetaan osituksen toimittamishetkeen. Jos ositusperusteena on avioero, erohakemuksen vireilletulo katkaisee omaisuuden ja velkojen kertymisen. Kuitenkin erohakemuksen vireilletulon tai kuolinhetken jälkeen avio-oikeuden alaiselle omaisuudelle kertynyt tuotto otetaan osituksessa laskennallisesti huomioon.

Puolisot vastaavat osituskustannuksista yhteisvastuullisesti. Pesänjakajan palkkiosta ja kuluista vastaavat osituksen osapuolet yleensä yhtä suurin osuuksin.