Sillä, joka on testamentilla saanut käyttöoikeuden omaisuuteen, on oikeus hallita omaisuutta ja saada sen tuotto. Omaisuutta hallitessaan hänen on otettava huomioon myös omistajan oikeus ja etu. Testamentilla hallintaan saatu omaisuus on pääsääntöisesti pidettävä erillään testamentinsaajan muusta omaisuudesta. Käyttöoikeuden haltija vastaa omaisuudesta johtuvista tarpeellisista kustannuksista, jotka ovat sen laatuisia, että ne on suoritettava hänen hallinta-aikanaan saatavalla tuotolla. Testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa luovuttaa toiselle.

Käyttöoikeuden alaista omaisuutta sen haltija saa luovuttaa tai pantata vain omistajan luvalla. Ilman sellaista lupaakin on haltijalla oikeus luovuttaa irtainta tavaraa, milloin luovutus johtuu käyttöoikeuden alaisen omaisuuden tarpeellisesta uudistamisesta tai kun omaisuus kuuluu teolliseen, kaupalliseen tai muunlaiseen yritykseen ja luovutus sisältyy yrityksen säännölliseen tavaranvaihtoon taikka kun luovutus muutoin on järkiperäisen taloudenhoidon vaatimusten mukainen.

Rahavarat on käyttöoikeuden haltijan sijoitettava omistajan nimiin varmalla tavalla ja tuottavasti, jollei omistaja tai, milloin hänen suostumustaan ei saada, tuomioistuin ole antanut lupaa toisin menetellä. Ilman tällaista lupaa saadaan kuitenkin maanviljelykseen tai muuhun elinkeinoon sijoitettuina olleet varat uudelleen käyttää samaan tarkoitukseen ja pienehköjä irtaimen tavaran myynnistä muutoin saatuja rahaeriä samanlaisen omaisuuden ostamiseen.

Rahavarojen osalta pankkien talletustilit ovat olleet sijoituskohteena suosittuja. Kun korot ovat huomattavasti laskeneet ja talletustilit muuttuneet verollisiksi, eivät tilisijoitukset enää juurikaan kartuta omaisuutta. Monenkirjavat sijoitusrahastot ovat yksi vaihtoehto – vaikkeivät epävarmoilla markkinoilla kovin varmoja nekään.

Jos käyttöoikeuden haltija hoitamalla huonosti omaisuutta tai muulla epäoikeutetulla menettelyllä ilmeisesti vaarantaa omistajan etua, voi tuomioistuin hakemuksesta velvoittaa hänet asettamaan omaisuudesta vakuuden tai päättää, että omaisuus on annettava tuomioistuimen määräämän uskotun miehen hallittavaksi.

Vahingosta, jonka käyttöoikeuden haltija on tahallansa tai huolimattomuudesta aiheuttanut omistajalle, on suoritettava korvaus, kun käyttöoikeus lakkaa tai omaisuus annetaan uskotun miehen hallittavaksi. Jos huolimattomuus kuitenkin on ollut lievä, ei korvausta määrätä suoritettavaksi.

Hallintaoikeustestamentin saaja ei näin ollen voi käyttää hallintaansa saamiaan varoja mielensä mukaan omistajan vahingoksi, vaan lähtökohtaisesti hänen on säilytettävä hallittu varallisuus vähentymättömänä hallinnan kestoajan.

Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä. Jos omistaja on suostumuksetta tai luvatta määrännyt omaisuudesta, on toimenpide pätemätön käyttöoikeuden haltijaa kohtaan.